Odottelen kokoajan, että missä vaiheessa täältä vaaleanpunaiselta pilveltä tullaan alas, koska olen vain niin innoissani tuosta pennusta! Kuina viisas ja taitava se onkaan! Se on nyt ollut meillä kotona 9 päivää ja voi mitä kaikkea se on jo oppinutkaan. Naksusana on hallussa niin hyvin, että se reagoi siihen lenkilläkin, vaikka olisi toinen koira mukana - pääasiassahan se keskittyy tällöin roikkumaan muiden pannoissa ja hihnoissa, mutta eilen satuin kokeilemaan hetkenä kun se kulki hienosti, että mitä tapahtuu jos "naksautan". Riesa kääntyi samointein kohti ja tuli hakemaan namin! Minäkun olin ajatellut, ettei naksu ole sille kovin vahva, kun on ollut hankaluutta vähän noiden "namien" kanssa, kun kaikki tuntuu olevan enempivähempi blaah sen mielestä. Ruokansa se syö mahtavalla halulla, mutta kaikki herkut onkin sitten eri juttu :D Jokatapauksessa, naksu on hallinnassa! Riesalla naksusanaksi tuli "hop", kun Roosalla (ja Astalla..) se on "klik" ja Röllillä tsuhausäänne.
Mitäs muuta? Ollaan naksun kanssa tosiaan treenattu myös katsekontaktia ja vähän istumista, jota on vahvistettu myös ruokakupin äärellä sekä vähän kaikessa "toimintaa edeltävässä" - kuten esimerkiksi että ulos ei pääse porukalla, ennenkuin kaikki istuvat odottamassa tai narusta/pannasta ei pääse eroon ellei istu odottamassa. Istu-sananakin alkaa olemaan hallussa, kun sitä on koetettu hokea aina kun perse penkkiin on menossa.
Riesan päivärutiineihin on tällä hetkellä muodostunut jonkinmoinen sykli, jotta Roosan ja Röllin aamu- ja iltapissatuksille se tulee narussa mukaan ja päivällä käydään haistelemassa taajaman tuulia sitten "yksinään" narussa, jonka jälkeen monesti tullaan pellon tai metsän kautta kotiin, jotta pääsee hieman riekkumaan ja rentoutumaan, vaikka taajamakulkeminenkin alkaa olemaan jo paljon vähemmän jännittävää. Haukkuvat koirat pihoillaan/tarhoissaan saavat kyllä ison jännityksen aikaan, eikä meitä ole vielä tullut vastaan kuin satunnaisia pyöräilijöitä, mutta toisaalta ihan hyvä. Tänään huomasin jo upeasti, että Riesa pyrkii ottamaan kontaktia lenkilläkin! Harmittavan monasti sitä jäi vain iloitsemaan sisäisesti ja unohti palkita asiasta.. mutta sai se sentään palkkaakin aina välillä, kun olin itse paremmin homman tasalla. Ihan huisin upeaa!
Mainittakoon vielä loppuun, että olen nyt koittanut (taas..) aloittaa vanhempien ärrien kanssa vetämättä hihnassa-treenit taas tositarkoituksella ja Rölli kulkeekin ihanasti jo, mutta lähinnä yksin ollessaan tai jopa Riesan kanssa. Roosa nyt on.. Roosa :D Kyllä sekin edistynee! Ehkä vielä joskus mulla on vetämätön koirakolmikko, jotka saavat taasen vetohalujaan purkaa aina kun laitetaan valjat päälle ja ämmä perään juoksemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti