Eläinlääkäriä ja touhuilua

Maanantain vastaisena yönä Roosa oli kovin levoton, vinkui ulospääsyä ja tärisi. Lopulta se alkoi pihalla oksentelemaan, mutta sitten jossain kohtaa aamuyöstä onneksi rauhoittui ja malttoi nukkua aamuun. Aamulla annoin sille vähän tonnikalalla maustettua vettä ja kun käytiin Senjan kanssa lääkärissä, oli nekin vedet oksennettu ja Roosa kovin kipeän oloinen. Alkuiltapäivästä päästiin eläinlääkäriin ja koira tippaan nestettä saamaan. Onneksi puhelimessa epäilty haimatulehdus vaikutti tässä kohtaa jo poissuljetulta - tosin toinen epäilyn aihe oli vierasesine, eikä sekään erityisen mieltä ylentävä vaihtoehto. Puoli litraa nestettä ja oksennuksenestolääkkeen saaneena lähdettiin sitten koiran kanssa kotio seurailemaan tilannetta. Kotona sitten jatkettiin tonnikalaveden kaa ja pikkuhiljaa rupesin lisään annoksiin naudanmahaa ja broiskua. Eilen illalla Roosa sai sitten jo normaalin ruoka-annoksen ja vaikuttaa siltä että säikähdyksellä selvittiin tästä(kin) koettelemuksesta. Seuraava eläinlääkärireissu onkin sitten huomenna, kun on Riesan eka rokotusaika.

Mitäs muuta? Mä olen kärsinyt viikon verran taas päänsärystä ja meidän ulkoilut ja treenailut on olleet vähän sen armoilla, että mikä on vointi missäkin kohtaa. Ollaan Riesan kanssa alettu treenata sivulletuloa ja maahanmenossa/istumisessa ruvettu vähän pidentämään aikaa, mistä palkinnon saa. Tuo pentu kasvaa ihan järjetöntä tahtia ja jännään, onko 10kg mennyt rikki kun huomenna eläinlääkärillä käydään vaa'alla. Ulkona on ruvennut reviiri laajentumaan ja hajut kiinnostamaan, joten enää ei viitsi edes kutsua Riesaa, ellei ole tietoinen, ettei sillä ole mitään tutkittavana juuri sillä hetkellä. Narussakulkeminen sujuu aina vain paremmin, myös laumassa (kaikilta koirilta). Ja hitsit kuin voi pentu olla tyyni - Senjalla oli sunnuntaina synttärit ja puhallettiin läjä ilmapalloja. Riesa rupesi siinä yhtä palloa vähän tökkimään ja me jäätiin Ilkan kanssa jännäämään, mitä tapahtuu. Noh, pentu poksautti hampaillaan pallon, eikä sen silmätkään värähtäneet. Siitä se idea sitten lähtikin, ja lopulta piti yrittää kieltää pentua poksauttelemasta palloja, että edes jotain olisi jäljellä myös päivän päätteeksi. Kolme palloa taisi selvitä päivästä.

Eilen käytiin Sukulassa ja mulla oli ajatuksena että olisin ehkä jotain vähän konkreettisempaakin tehnyt Pastan kanssa, mutta niinhän se sitten jäi harjaamiseen se homma. Tammat olivat kovin kevytkenkäisellä fiiliksellä (niinkuin yleensäkin) ja vauhtia piisasi. Kaikenlisäksi Riesa oli mun seuranani about kokoajan, kun huokaisin jo helpotuksesta että muut ihmiset ja koirat meni sisälle, saan tehtyäkin ponin kanssa jotain, mutta sitten minuutin päästä Mervi pääsi Riesan takaisin ulos, kun "sillä oli ikävä". Noh, ei siinä mitään sit kai, en vain uskalla Riesan kanssa ottaa ponia tarhasta, etenkin kun molemmat ovat energisellä ja ponppivaisella fiiliksellä. Nypin sitten vähän Pastalta lisää tukkaa, jos siitä joskus saisi siistin ponin taas! Perjantaina pitäisi saada kaviot taas hoidetuksi kun Terhi tulee vuolemaan.

Ohessa vielä läjä kakkalaatuisia kuvia näistä kahdesta rakkaasta mussukasta. Ilkka totesi kun tuli Pastaa ja mua katsoon ja kun Lili ja Pasta lähti taas vetään runtua että "oho, siitähän on kasvanut kirahvi". Oke. Harmi ettei se kuvissa ole yhtään niin kaunis kuin mitä oikeasti. Vai onko se oikeasti sennäköinen kuin näissä kakkakuvissa, mutta luonnossa kun sitä katson, on mulla jotkut kaunistavat prillit päässä joiden läpi sitä katselen?

Pelkkää jalkaa!

Maria sanoi kasvattavansa näitä älykkäännäköisiä koiria <3

Hulinaa ja hierojakäynti

Eilen käytiin Riesan kanssa tallilla ja myös pienellä lenkillä tallin lähiympäristössä tutustumassa uusiin mestoihin. Lauantaina (?) Riesa meinasi jättäytyä tarhassa yhden hevosen jalkoihin ja taisi onneksi säikähtää siitä sen verran, että istuskeli tarhan ulkopuolella mua odotellessaan koko sen ajan, mitä Pastan kanssa touhuilin. Enkä touhunnut paljoa, kunhan harjasin ja tarkistin polven tilanteen, kun oli viimeksi kovasti turvoksissa - oli vieläkin vähän, mutta varsin pienesti enää aiempaan verrattuna.

Eilen käytiin myös vanhusten kanssa hierojalla, Roosa epäili koko hieronnan ajan, että mitähän pahaa hälle tehdään, Rölli taasen alkujännityksen jälkeen rentoutui kohtalaisen hyvin. Roosalla olikin lantio ja takapää melko jumissa, Röllillä oli vain pientä kireyttä lantiolla. Tulipahan käytyä! Saa nyt nähdä, vienkö Roosan uusintakierrokselle ensi viikolla - jos se osaisi sitten jo vähän paremmin rentoutua hommaan.

Tänään sitten olikin Riesalla tehokas päivä, kun käytiin ensin aamulenkillä koko poppoolla, päivällä siivottiin pihaa Riesan kanssa - tai noh, minä koitin siivota ja Riesa levitteli tavaraa ja haravointijätettä minkä ehti. Ulkona vierähti sillä kertaa hyvinkin kolmatta tuntia, jonka jälkeen käytiin vielä koko poppoon kera taasen päiväpissalla. Tunnin verran ehti pieni nukkua, kun meille tuli vieraita mukanaan puolivuotias brasilianterrieri ja voi jestas kuin oli kivaa pennuilla! Niillä natsasi tosi hienosti yhteen, ja voi kuinka kömpelöltä tuollainen isotassuinen "pikkupentu" näytti kun yritti juosta vikkeläkoipisen brassin perässä :D Roosakin pääsi vähän leikkimään pihalla pentujen kanssa ja siellä vierähti taas hyvä tovi. Meno jatkui sitten sisätiloissa ja välillä näytti jo molemmat pennut vähän siltä, että nukahtavat pystyyn.. jossain kohtaa onneksi Riesa antoi unelle periksi ja oli kyllä sennäköinen, että olisi lösähtänyt just niille sijoilleen, kun asento oli mitä eriskummallisempi. Sitten taas leikittiin ja elämä oli ihanaa - ruokakin maistui ehkä normaaliakin paremmin kun oltiin "päästy" vieraista eroon, kyllähän nuo nelisen tuntia olivat, joten siinä ehti pennut melkoisen ajan touhuta.

Ai niin, Riesa alkaa ymmärtämään maa-käskyä jo pelkällä sanallisenakin, tosin pienellä vartalovihjeellä avustettuna, mutta kuitenkin ilman "käsihoukutetta" <3 On se viksu pieni!

Joo, mä yritin ottaa tästä lenkkiparista kuvaa, mutta.. tä oli ainoa missä kumpakin on edes kutakuinkin kokonaan :D

Riesa eestä, Riesa takaa

Joku haju oli.. lieneekö kauris vai rusakko?

Mitäs si?

...

Ojat ovat iso rakkaus :D

Söpis <3

Kevään merkit

Koska kevät on saapunut kohinalla myös tänne Hämeeseen, on ruvennut tämän ämmän juoksukenkää piiiiitkästä aikaa vipattaa. Viimeksi olenkin käynyt juoksemassa vissiin kesällä koirien kanssa. Joten tänään valjastin Röllin ja Roosan vetokamppeisiin ja itseni juoksuvermeisiin ja käytiin koittamassa, miten se meno sujuu. Itse olin varsin skeptinen, kun viimekerrasta on tosiaan kauan ja en tiedä, koska olisin viimeksi ollut yhtä epäaktiivinen liikkuja talvisella kuin mitä tänään. Kaikesta huolimatta lenkki oli "menestys"! Ihan huisi fiilis ja Roosan tehtävä sykemittarin roolissa toimi tälläkin kertaa - kunhan Roosa pysyy ravilla, pystyn minä juoksemaan vaikka maailman tappiin. Näin kärjistettynä. Tehtiin ihan vain lyhyt, reilu 3km lenkki ja se rullasi tosi hyvin, jonka vuoksi otettiin tässä pieni pätkä ennen kotipihaa reippaampaa tahtia. Keskinopeus oli huisit 10,1km/h - ja minä kun ajattelin, että jos tässä kevään aikana saisi pikkuhiljaa hilattua keskinopeuden edes siihen 10km/h. Ihan uskomatonta! Noh. Eiköhän tässä vielä takaiskujakin kohdata - eikä koskaa tiedä, kuinka paljon tällä kertaa jaksan ja viitsin lenkkeillä.


Riesa opetteli ihan yksin oloa sen aikaa kun olin aikuisen kanssa lenkillä ja kun olin vaatteet vaihtanut, läksin "jäähdyttelemään" Riesan kanssa kävelylle. Löydettiin reissulla myös kevään ensimmäinen leskenlehti, jonka kanssa yritin saada pennun kuvaan, noh, tässä tulos. Otin matkalla muutaman istu-käskyn ja lisäksi koitin palkkailla katsekontaktista sekä pyöräilijöiden ja autojen ohittamisesta jos/sitten kun ei kiinnittänyt huomiota niihin. Matkalla oli yhdellä pihalla aika pelottavia pieniä haukkuvia valkoisia koiria (japaninpystykorvia), mutta onneksi siitäkin jännityksestä päästiin ylitse. Muutoin oikein reipas pieni!

Kotosalla on treenattu maahanmenoa ja siirretty istumisharjoittelut myös pihalle sekä "liikkeestä" tapahtuviksi jutuiksi ja aika kivasti kyllä toimii. Satunnaisesti jää jokin käsky huomiotta, mutta en pidä vaarallisena, onhan tuo vielä todella pieni. Maahanmenossa olen ruvennut häivyttämään pikkuhiljaa "houkuttelevaa" kättä pois. Koirien ruokienlaiton ja ihmisten ruokailun aikana on harjoiteltu pois-käskyä ja käsimerkistä tuo saattaa jo hieman peruuttaakin!

Kelit alkavat helliä meitä!

Mahtava Riesa

Odottelen kokoajan, että missä vaiheessa täältä vaaleanpunaiselta pilveltä tullaan alas, koska olen vain niin innoissani tuosta pennusta! Kuina viisas ja taitava se onkaan! Se on nyt ollut meillä kotona 9 päivää ja voi mitä kaikkea se on jo oppinutkaan. Naksusana on hallussa niin hyvin, että se reagoi siihen lenkilläkin, vaikka olisi toinen koira mukana - pääasiassahan se keskittyy tällöin roikkumaan muiden pannoissa ja hihnoissa, mutta eilen satuin kokeilemaan hetkenä kun se kulki hienosti, että mitä tapahtuu jos "naksautan". Riesa kääntyi samointein kohti ja tuli hakemaan namin! Minäkun olin ajatellut, ettei naksu ole sille kovin vahva, kun on ollut hankaluutta vähän noiden "namien" kanssa, kun kaikki tuntuu olevan enempivähempi blaah sen mielestä. Ruokansa se syö mahtavalla halulla, mutta kaikki herkut onkin sitten eri juttu :D Jokatapauksessa, naksu on hallinnassa! Riesalla naksusanaksi tuli "hop", kun Roosalla (ja Astalla..) se on "klik" ja Röllillä tsuhausäänne.

Mitäs muuta? Ollaan naksun kanssa tosiaan treenattu myös katsekontaktia ja vähän istumista, jota on vahvistettu myös ruokakupin äärellä sekä vähän kaikessa "toimintaa edeltävässä" - kuten esimerkiksi että ulos ei pääse porukalla, ennenkuin kaikki istuvat odottamassa tai narusta/pannasta ei pääse eroon ellei istu odottamassa. Istu-sananakin alkaa olemaan hallussa, kun sitä on koetettu hokea aina kun perse penkkiin on menossa.

Riesan päivärutiineihin on tällä hetkellä muodostunut jonkinmoinen sykli, jotta Roosan ja Röllin aamu- ja iltapissatuksille se tulee narussa mukaan ja päivällä käydään haistelemassa taajaman tuulia sitten "yksinään" narussa, jonka jälkeen monesti tullaan pellon tai metsän kautta kotiin, jotta pääsee hieman riekkumaan ja rentoutumaan, vaikka taajamakulkeminenkin alkaa olemaan jo paljon vähemmän jännittävää. Haukkuvat koirat pihoillaan/tarhoissaan saavat kyllä ison jännityksen aikaan, eikä meitä ole vielä tullut vastaan kuin satunnaisia pyöräilijöitä, mutta toisaalta ihan hyvä. Tänään huomasin jo upeasti, että Riesa pyrkii ottamaan kontaktia lenkilläkin! Harmittavan monasti sitä jäi vain iloitsemaan sisäisesti ja unohti palkita asiasta.. mutta sai se sentään palkkaakin aina välillä, kun olin itse paremmin homman tasalla. Ihan huisin upeaa!

Mainittakoon vielä loppuun, että olen nyt koittanut (taas..) aloittaa vanhempien ärrien kanssa vetämättä hihnassa-treenit taas tositarkoituksella ja Rölli kulkeekin ihanasti jo, mutta lähinnä yksin ollessaan tai jopa Riesan kanssa. Roosa nyt on.. Roosa :D Kyllä sekin edistynee! Ehkä vielä joskus mulla on vetämätön koirakolmikko, jotka saavat taasen vetohalujaan purkaa aina kun laitetaan valjat päälle ja ämmä perään juoksemaan.

Alkusanat

Pidin aiemmin blogia toisella nimellä ja osoitteella, mutta jotenkin tuntui että sen elämä on tullut tiensä päähän. Aloitin "Pässinpäitä ja mussukoita"-blogin kirjoittamisen kun minulla vielä oli edellinen poni ja meillä kaksi koiraa. Elämä on vienyt asioita, mutta myös tuonut uutta. Nykyään vahvuuteen kuuluukin siis jo edellisestä blogista tutut kk saksanseisojanarttu Roosa, dreeveriuros Rölli sekä welsh part bred-tamma Asta. Näiden lisäksi tämän vuoden puolella kuvioihin on astuneet mukaan risteytyskani Hilla sekä kk saksanseisojanarttu Riesa. Tässä miniesittelyt eläimistämme.

Asta on Tanskasta vieroituksensa jälkeen minulle Suomeen muuttanut herkkis welshin ja enkkutäykin risteytys. Tavoitteena tämän nyt kaksivuotiaaksi kääntyneen kanssa on opetella rauhaisaa elämää ja pikkuhiljaa opiskellaan valjaisiin, jotta jossain välissä saataisiin aisojen väliinkin poni. Toivottavasti joskus siitä tulee vielä kenttäratsu ja pelottomasti elämään suhtautuva aikuinen.

Roosan (s. 04/2010) piti olla meille kantanarttu, mutta se jouduttiin steriloimaan kaksivuotiaana. Se on "perusseisoja" luonteeltaan, virtaa ja hömppäenergiaa löytyy, huumorintajua unohtamatta. Pienestä se ei ota nokkiinsa, jos isostakaan. Kesät Roosa harrastaa agilityä ja tavoitteena olisi kyllä joskus kilpailla ihan hyväksytyinkin tuloksin, muutoin Roosa on metsästyskäytössä, KAER-kokeista sille saatu paras tulos on NUO1.

Rölli (s. 04/2011) on yhdistelmä lempeyttä, rauhaarakastavuutta ja puolustushalua "omastaan". Se on äärimmäisen kiva harrastuskaveri jos vain huomion saa pidettyä itsessään ja tällöin todella tarkka tekijä, oli kyse sitten tokoilusta, agilitystä tai rally-tokosta. Tälle vuotta tavoitteena olisikin aloittaa kisaaminen rally-tokossa sekä jatkaa agilityuraa, mielellään hyväksytyin tuloksin.. metsästyskoirana se kehittyy kokoajan ja ajaa niin jänikset kuin ketutkin - välillä tosin intoutuu yhä myös sorkan perään, vaikka melko hyvin onkin saatu tätä ominaisuutta kitkettyä.

Hilla (s. 10/2014) on kipakka leijonanharjaksen ja rexin risteytys, jonka aitaukseen ei taida olla kenelläkään asiaa, jos neiti itse siellä on paikalla. Pääasiassa se saa olla vapaana kun ollaan kotona, mutta jos se alkaa ämmäilemään tai vaihtoehtoisesti keskittyy vain huonekasvien harventamiseen, joutuu se aitaukseensa oleilemaan. Se kyllä viihtyy onneksi siellä hyvin ja menee ihan itse useimmiten suoraan sinne, kun tilaisuuden saa. Hilla tulee hyvin toimeen Roosan ja Röllin kanssa, mutta Riesasta se ei ihan hirmuisesti tykkää.

Riesa (s. 01/2015) on nyt päivää vaille 9-viikkoinen ja yhteistä elämää on takana 8 päivää.. melko rohkealta tämä pieni vaikuttaa ja virtaa riittää. Sen verran on "treenattu" että katsekontaktin alkeet rupeavat olemaan hallussa, narussa kuljetaan melko hienosti yksin lenkkeillessä (mutta Roosan ja Röllin seurassa lähinnä roikutaan niiden pannoissa/hihnoissa) ja istuminen ruokaa/ulospääsyä odottaessa rupeaa sisäistymään. Vapaanalenkkeillessä Riesa on omimmillaan metsässä, mutta toki se voi johtua myös siitä, että siellä on vähiten lunta ja märkää :D